Ouyang Feng (Leslie Cheung) on yksinään aavikolla asuva miekkamies joka jätti taakseen kotikylänsä ja rakastamansa naisen (Maggie Cheung) saavuttaakseen mainetta ja kunniaa martial arts-maailmassa. Sen sijaan hän toimii nyt agenttina joka värvää muita taitavia miekkamiehiä hoitamaan hommat puolestaan kun joku kaipaa apua esim. vihamiehensä tappamisessa. Tähän tehtävään sopivat mm. miltei sokea miekkamies (Tony Leung Chiu-Wai) ja nopeista miekkailutaidoistaan tunnettu paljasjalkainen Hong Qi (Jacky Cheung) joilla molemmilla on omat naishuolensa. Ouyang Fengin hyvä ystävä Huang Yaoshi (Tony Leung Ka-Fai) sattuu rakastamaan sokean miekkamiehen vaimoa (Carina Lau) jonka takia sokea miekkamies on lähtenyt kotoaan ja saapuu aavikolle taistelemaan hevosvarkaiden kanssa mutta saa surmansa sokeutensa takia. Hong Qi onnistuu tehtävässä paremmin mutta on saada surmansa auttaessaan nuorta tyttöä (Charlie Yeung) kostamaan veljensä kuoleman.

Yllä oleva juonikertomus on kuitenkin vain pieni osa elokuvan tapahtumista. Keskeisesti tarinaan liittyy myös Brigitte Lin'in esittämät Murong Yin ja Yang joka on todellisuudessa yksi ainoa ihminen. Ohjaaja Wong Kar-Wai kuvasi elokuvaa useita vuosia ilman minkäänlaista kunnollista käsikirjoitusta (tätä menetelmää Wong Kar-Wai on käyttänyt myöhemmissäkin elokuvissaan, Happy Togetherin kohdalla hän meni jopa niin pitkälle että näytti näyttelijöille ensin tekaistua käsikirjoitusta ja esitteli oikean tarinan heille vasta kuvaustilanteessa) ja puhuttiin ettei elokuva koskaan valmistuisi. Elokuva ylittikin budjettinsa ja alunperin Charlie Yeungin esittämää hahmoa näytellyt Joey Wong ei voinut osallistua uusintakuvauksiin joten hänet korvattiin Charliella. Kun elokuva lopulta valmistui vuonna 1994, oli Hong Kongissa 1990-luvun alun wuxia-buumi jo lopahtanut ja Ashes of Time floppasi pahemman kerran. Elokuva on kuitenkin saavuttanut kulttiaseman Wong Kar-Wai-fanien ja monien muidenkin keskuudessa.

Itse näin Ashes of Timen ensimmäistä kertaa jo noin seitsemän vuotta sitten ja silloin en pitänyt siitä laisinkaan. Elokuva tuntui tylsältä ja tekotaiteelliselta sonnalta joten en katsonut sitä edes kokonaan. Jo muutaman vuoden ajan olen kuitenkin halunnut nähdä elokuvan uudestaan ja antaa sille uuden tilaisuuden lumota itseni puolelleen. Valitettavasti on kuitenkin todettava että se ei vieläkään oikein onnistunut herättämään innostumistani. Edelleenkin elokuva tuntui joissain kohti tylsältä (varsinkin alkupuolella) ja noin kolme tuntia pitkältä (oikeasti se on vain 98 minuuttia pitkä). Sammo Hungin koregrafioimat taistelukohtaukset tuntuivat tällä kertaa huomattavasti sujuvammilta (viimeksi katsoessani en saanut niistä juuri mitään selvää epäselvien hidastuksien takia) vaikka pelkästään niiden takia elokuvaa tuskin kukaan erehtyy katsomaan. Christopher Doylen kuvaus oli edelleen häikäisevän upeaa (oikeastaan ainoa positiivinen asia ensimmäiseltä katselukerralta). Ehkä kolmas katselukerta noin viiden vuoden päästä tekee tehtävänsä ja pystyn oikeasti pitämään elokuvasta.