Taideohjaaja Yonfan (tunnetaan myös nimellä Sherman Yonfan) aloitti elokuvauransa 1970-luvulla näyttelemällä muutamissa Shaw Brothers-leffoissa, kuten The Younger Generation, Young Lovers, The Orchid ja The Bride from Hell, joiden myötä alkoi myös ohjata itse elokuvia Shaw Brothersilla. Hänen ensimmäinen Shaw Brothers-ohjauksensa oli Love Song Over the Sea vuonna 1970. Samana vuonna hän ohjasi myös elokuvan Xiu Niang. Yonfanin kolmas elokuva sai ensi-iltansa vasta vuonna 1984 ja se oli yllättävästi kung fu-elokuva The Young Hero of the Shaolin. Sen jälkeen Yonfan on tullut tunnetuksi taideohjaajana elokuvillaan Rose, Immortal Story, Douple Fixation, Last Romance, New Age of Living Together, Bugis Street, Bishonen ja Peony Pavilion. Vuonna 2004 Yonfan ohjasi jälleen uuden elokuvan Colour Blossoms, joka kiersi ympäri maailmaa kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla, kuten Berliinin elokuvafestivaaleilla vuonna 2005.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Hong Kongiin ja tarkemmin ottaen kolmekymmentä vuotta tyhjillään olleeseen luksusasuntoon. Asuntovälittäjä Meili (Teresa Cheung) saa mysteeriseltä rouva Umekilta (Keiko Matsuzaka) tehtäväkseen vuokrata kyseisen asunnon. Samaan aikaan Meili kohtaa myös partiopoliisi 4708:n (Carl Ng), johon hän tuntee suurta vetoa. Esitellessään kartanoa mahdollisille vuokralaisille, Meili kohtaa nuoren valokuvaaja Kimin (Sho), johon myös rakastuu. Kahteen mieheen rakastunut Meili saa myös selville että Kim oli vuosia sitten rouva Umekin rakastettu. Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat keskenään kun Meili ajautuu yhä syvemmälle rakkauden ja seksuaalisuuden mysteerisiin saloihin.

Colour Blossoms on selkeä taide-elokuva ja tarjoaa enemmän kyseisestä lajityypistä pitäville. Lähinnä mieleen tulivat Wong Kar-Wain Chungking Express, In the Mood For Love ja 2046 sekä vanhemmista elokuvista mm. Stanley Kwanin Rouge joissa kuvaus, ohjaus ja lavastus ovat paikoin samankaltaisia. Itse en juuri taide-elokuvista pidä, poikkeuksena muutamat Wong Kar-Wain elokuvat sekä aiemmin mainittu Rouge. Colour Blossomsin selkein heikkous on juoni joka on melkoisen sekava ja aukeaa lähinnä vain itse ohjaajalle. Näyttelijät tiedostavat selkeästi olevansa taide-elokuvassa ja yrittävät vakuuttaa näyttelijätaidoillaan, mutta hyvään näyttelijäsuoritukseen kykenee ainoastaan Teresa Cheung, joka olisikin hyvä nähdä seuraavaksi vaikkapa Wong Kar-Wain ohjaamassa elokuvassa.